Tässä on syksy vierähtänyt, lähinnä Jääkansan tarinan parissa. Sain luettua läpi koko sarjan. Muistelinkin aikaisemman lukukokemukseni perusteella, että sarjan alku oli paljon parempi kuin loppu. Johonkin osaan 35 saakka oli hyvää lukemista ja sitten tuntui, että takkusi lukeminen. Saattoi johuta siitäkin, etten lukenut mitään muita kirjoja välissä.

Jääkansan jälkeen, paremman puutteessa nappasin kirjastoautosta Sophie Kinsella:n Himoshoppaajan salaiset unelmat, Himoshoppaajan Ratkaiseva askel, Himoshoppaajan vauva ja Minishoppaaja. Ihan mukavaa ja leppoisaa lukemista. Tunnistin hieman omia piirteitäni kirjoista. Onneksi lainasin kerralla useamman kirjan. Sen verran jäin nimittäin koukkuun. Väilistä taitaa puuttua joku kirja, mutta ei sillä nyt väliä.

Kirjoja palauttaessa naapurinrouva kysyi ovatko hyviä kirjoja ja pystyykö lastenhoidon ohella kukemaan. Suosittelin sopivaa aivojen nollauskirjallisuutta. Todellakin juonessa pysyy mukana, vaikka välillä kävisikin soppakattilaa hämmentämässä.